Verhoomo Vanhan Viehätys

Mitä tapahtuu kun yksinyrittäjä sairastui vakavasti? Kun perheen ainoa tulonlähde on oma palkkatulo ja sairastumisen myötä taloudesta putoaa koko pohja täysin pois? Miten selvitä niin, että voi keskittyä paranemiseen eikä stressata siitä, millä maksaa seuraavan kuukauden laskut tai seuraavan viikon ruokaostokset?

Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi pitänyt olla enemmän vakuutuksia. Vakavan sairauden turva, lainaturva, keskeytysturva, joka kattaa myös pitkäaikaisesta sairastumisesta aiheutuvat kulut. Näiden avulla olisi selvinnyt helpommalla. Ja stressittömämmin.

Meinaa vähän hävettää myöntää, että omalla kohdalla en ollut tajunnut varautua lainkaan. Maksan pientä yel- maksua, koska yksinyrittäjälle maksut on melkoiset mikäli haluaisi saada kunnon sairaslomakorvaukset. Siksi yleinen sairaspäiväraha on mulla minimalistinen. Olen sen sijaan ottanut sairausvakuutuksen, jossa on päiväkorvaus sairasloman varalle, m***a tällaisessa pitkittyneessä tilanteessa se ei kanna loputtomiin. Toivon, että kenenkään ei tarvitsisi pudota samanlaiseen tilanteeseen, johon itse jouduin.

Suosittelen siis, vakuuta itsesi ja turvaa tulevaisuus pahimman varalta. Tutki pienet präntit ja pyydä apua vakuutusyhtiöstä. Tietenkin toivoen, että niitä vakuutuksia ei tarvitse ikinä käyttää. Tuntuu ehkä turhalta ja näistähän sitä tulee säästettyä, jos on tiukkaa. M***a sitten kun pahin tapahtuu, niin tässä kohden vakuutuksista olisi ollut korvaamaton apu.

Onnekseni olen saanut uskomattoman paljon apua läheisiltä, sukulaisilta ja ihan tosi monesta yllättävästäkin suunnasta. Näiden avulla minä ja mun poika ollaan selvitty tähän saakka. Arvaatte varmaan miten mun sydän sulaa tällaisesta 🥹❤️🥹 Surpekiitollinen kaikesta. M***a jos voisin, tekisin nyt toisin ja makselisin mielelläni niitä vakuutuksia.

Ensi viikolla kaffetellaan taas mun työhuoneella - sama ihana konsepti kuin aiemminkin 💖 Pöytä täynnä erilaisia ystävieni tekemiä herkkuja, iloa ja kuplivaa naurua. Mun tekemiä sisustustuotteita. Värejä ja inspiraatiota.

Ja kaikki tuotot työhuoneen vuokrakuluihin edelleen jatkuvan sairasloman ajalle.

Voisin tuoda myös kirppisrekkiin mun vaatekaapista joitain löytöjä, kiinnostaisko?

Ja jos sulla on jotain, mitä toivoisit kahvilasta löytyvän just sun täydelliseen kahvihetkeen, niin kerro, mä koitan järkätä💫

Kahvia ja herkkuja saa myös mukaan - lämpimästi tervetuloa 💖

Paluu sytostaattien äärelle.

Valitettavasti mun hoitovaste ensimmäisistä sytostaateista ei ollut täydellinen. Leikkauksen jälkeen patologin tutkimista poistetuista kasvaimista löytyi vielä jäännöstautia, eli eläviä syöpäsoluja. Alku hoidoissa oli erittäin lupaava, m***a lopulta kävi näin.

Harmitus oli aluksi iso. Pillitin silmät päästäni, kun mietin tulevia jatkohoitoja. Että miten ihmeessä jaksan taas uuden hoitokierroksen. Että miten mun keho kestää uudet myrkyt. Ja miten mun lompakko kestää lisää sairaslomaa.

Kaikkein hassuinta on, että muistan kirkkaana, kuinka keväällä viimeisen sytostaattikerran jälkeen mieleeni pompsahti ajatus, että kyllähän mä tänne vielä palaan. Halusin karkottaa ajatuksen samantien, m***a jollain kummallisella tavalla keho jo tiesi mitä on tulossa.

Ja täällä sitä ollaan taas. Mun leikkaus oli laajuudeltaan niin iso, että kaikki näkyvä syöpä on musta poistettu. Tän hoidon tarkoituksena on poistaa mahdollisesti kehoon seikkailemaan jääneet pienen pienet syöpäsolut, jotka ei kuvissa näy. Ja pienentää uusiutumisen riskiä.

Wish me luck - on kuulkaa ollut aikamoista vuoristorataa ja seikkailua tää elämä viime aikoina. Mut just nyt taas naurattaa ja siitä oon ikikiitollinen 💖

Sädehoitojakso takanapäin ja yksi etappi takana. Kolme viikkoa päivittäisiä käyntejä hoidossa tuntui ennen aloitusta loputtomalta taipaleelta, ja meinasi vähän masentaa. M***a todellisuudessa aika hurahti ohi todella nopeasti.

Aloittaminen jännitti jotenkin tosi paljon ja ensimmäisellä kerralla pöydälle asettumisen jälkeen meinasi kyyneleet tulla silmäkulmiin. Hoidossa ottiin aina ensin kuvat ja asetettiin pöytä ja minut oikeaan asentoon, jotta säteiden kohdennus osuu just oikeisiin kohtiin. Mulle sädetystä annettiin aina viiteen eri kohtaan, ja jokainen kerta kesti noin 20 sekuntia. Tuon ajan pidätettiin hengitystä. Itse hoito oli nopea ja kivuton.

Ennen hoitoja kerrottiin, että sivuvaikutuksia on vähän. Mulle suurin vaiva on ollut sädetysalueen ”kovettuminen”. Koko alue tuntuu jäykältä. Leikkauksen jälkeen kireydet olivat jo ehtineet poistua ja nyt ne palasivat takaisin. Sädetysalueen iho on ollut hieman arka ja punottaa jonkin verran - rasvaa on kulunut paljon. Paino on ollut laskusuunnassa, jostain syystä tämä mulle vaikuttaa näin, vaikka oon koittanut syödä paljon. Mieli on seikkaillut hyvästä lievästi apaattiseen - pitkä hoitorupeama alkaa selkeästi näkymään hoitoväsymyksenä.

Samaan aikaan oon ikionnellinen, että nämä hoidot oli just nyt. Kesäinen Helsinki tarjoili parastaan ja usein hoidon jälkeen lähdin ihastelemaan kaupungin kauneutta eri paikkoihin.

Takana kohta 11 kuukautta seikkailua eri sairaaloissa ja tutkimuspöydillä. Välillä meinaa vähän väsyttää - sairaalat ja tutkimuspöydät nimittäin, muutenhan tässä oon onnekseni voinut aikalailla kivasti koko pitkän rupeaman ajan 💖

Kumpa joku huolehtisi musta edes yhden tunnin ajan, totesin taannoin ystävälleni, kun juteltiin siitä miten täällä menee.

Sairastuminen syöpään muutti koko elämää ja erityisesti tällaisessa yksinhuoltajan ja yksinyrittäjän taloudessa vaikutukset on aikamoiset. Vaikka olen saanut uskomattoman paljon apuja ympäriltäni, on vastuu ihan kaikesta kuitenkin omilla harteilla ihan koko ajan. Ja se on tuntunut välillä aika musertavalta.

Onnekseni olen voinut suht suht hyvin koko pitkän hoitorupeaman ajan, m***a silti välillä on tuntunut, että koko elämänhallinta on sekaisin. Koti on kaaoksessa, töissä ei tapahdu mitään, lapsi kokkaa itselleen ties monennettako päivää peräjälkeen, kun mutsi ei jaksa tehdä ruokaa. Kirjaston kirjat on palauttamatta ja postiluukkuun tipahtelee muistutuslaskuja, kun muisti pätkii ja huvitus on nollissa.

Tällaista se on ollut välillä. Ja sitten taas jaksaa enemmän ja päivät on täynnä naurua ja kauneutta. Ja sitä muistaa, kuinka hyvin kaikki kuitenkin just nyt oikeastaan on. Ja ne pölypallerot olkkarin nurkissa tuntuu aika mitättömiltä murheilta.

Oon miettinyt paljon lääkäreitä ja hoitajia. Sitä millaista heidän työ on. Ja kuinka paine ja kiire värittää sitä työtä. Omalle kohdalle on sattunut useita ihania kohtaamisia, m***a valitettavasti oon saanut nähdä myös sen nurjan puolen.

Omalle matkalle on sattunut harmillisen paljon unohduksia ja kesken jääneitä asioita. Alussa en itse ymmärtänyt kysellä perään riittävästi, joten moni asia meni kiertoteitä. On uskomatonta kuulla, kuinka ihmiset on hoitojen piirissä 3-4 viikon kuluttua diagnoosista. Itsellä aikaa kului 2,5 kuukautta. Se odotus tuntui pitkältä ajalta.

Eräs lääkäri ei kotiuttanut mua sairaalasta, vaikka kaikki koetulokset oli ok, m***a en halunnut koronatestiin. Useamman viikon verta niistäneenä se ei tuntunut hyvältä idealta.

Muutaman kerran välissä on ollut kielimuuri ja hoitaja ei ole ymmärtänyt mun kysymyksiä ja on vastannut ihan eri asiaan.

M***a olen myös kohdannut aivan ihania hoitajia, jotka on ottaneet tehtäväkseen hoitaa asiat kuntoon ja auttaa kaikessa mahdollisessa mitä mieleen tulee. Ennen leikkausta kohtasin niin upean rauhoittavan anestesiahoitajan, että leikkauspöydälle meno helpottui valtavasti.

On myös ollut upeaa nähdä, miten lääkärien roolien takaa kuoriutuu ihmisä, jotka avaavat omaa sieluaan tilanteissa, joissa mulla on tullut tippa linssiin. Silloin on kokenut tulleensa kuulluksi ja ne ei niin kivatkaan uutiset on tuntuneet kevyemmiltä vastaanottaa.

Tulevana lauantaina verhoomolla on vielä kerran tämä ihana hyvän mielen kahvila. Tämän jälkeen kahvilan naiset lähtevät kesälaitumille ☀️

Tarjolla on kahvin lisäksi makeita ja suolaisia herkkuja laidasta laitaan. Aiemmat kerrat on olleet täynnä iloa, hersyvää naurua ja upeita kohtaamisia - tervetuloa tekemään tästäkin päivästä yhtä ihana 💖

Kahvia ja syötävää voi hakea myös mukaan, mikäli kaffettelet mielummin kotosalla.

Kaikki päivän tuotot ohjautuvat tilan vuokrakuluihin 💖

Ohessa ystäväni Hannan mietteitä kahvilasta. Hän sai tämän idean, kun juteltiin mun sairastuttua. Olen superkiitollinen tästä upeesta eleestä mun ystävien puolelta, ootte kultaa ❤️ Ja te kaikki, jotka olette vierailleet ja tukeneet sillä tavoin, lämmin KIITOS ❤️

Ps. Samassa pihapiirissä tapahtuu kaikkea muutakin kivaa, kun tapahtuma avaa portit klo 10 alkaen.

8/8 sytostaattia onnistuneesti takana. Ekalla kerralla ihana hoitaja totesi mulle, että: ” Näiden hoitojen aikana saa myös voida hyvin”. Se kuulosti niin ihanalta, että ajattelin että otan ohjenuoraksi. Ja että teen kaikkeni, että tuo toteutuu.

Ja miten onnekas olenkaan, että näin kävi. Monenlaisia vaivoja sain. Menetin hiukset. Sormien iho on olemattoman ohut, varpaita kuumottaa. Nenän limakalvot on niin sökönä, että niistän verta. Silmissä on elohiiri, naama on ollut täynnä kipeitä finnejä ja ruoka ei oikein maistu miltään. M***a näiden kanssa olen pärjännyt, enkä ole kokenut näitä rajoittavina oman elämän elämisessä.

Näinkin se siis voi mennä. Ei luukipuja, ei pahoinvointia. Ei isoja väsymyksiä, unettomia öitä, ahdistusta ja pelkoa. Vino pino sivuoireisiin määrättyjä reseptejä on käyttämättä, sillä en oo tarvinnut niistä yhtäkään. Kaksi särkylääkettä oon syönyt, siinä kaikki 💖🙏🏻💖

Hurraa Elämä, mielen voima ja oma keho 💖
Hurraa kaikki lukuisat tukihoidot sytostaattien ohella ✨
Hurraa kaikki ihanat auttajat, tsemppiviestit, puhelut ja kohtaamiset ❤️

Muista, että säkin pystyt mihin vaan. Oma asenne ja mielen voima on isossa roolissa, oli sitten kyse sairastamisesta tai vaikkapa yrittäjän polulla etenemisessä.

Matka jatkuu ja paljon on vielä edessä. M***a aattelin ottaa ilon irti kaikista onnistumisista. Mun ihana ystäväni on soittanut mulle hoitojen jälkeen ja ollaan oltu aina onnessamme että taas yks kerta takana, ja näin hyvin on mennyt. Että nyt iloitaan tästä täysillä 💖 Toivotaan, että tuleva sujuu yhtä mukavasti kuin tähänastinen polku ja saadaan toteuttaa samaa tulevassakin 💖