31/10/2026
Kuin Triffidien kapina-tv-sarjasta oli eilinen päivä. Hitaasti m***a pitkäveteisesti kaikki tapahtuu jos tapahtuu. Muistaakseni 1980-luvun alussa tehdyssä scifi-jännärissä ei ole ollenkaan jännitystä m***a sitäkin enemmän pitkäveteisyyttä. Sarjassa on kömpelösti liikkuvia, kuten minä, pensaita tai jotain vastaavaa ja päähenkilöiden huolestuneita katseita.
Kolmen aikaan aamulla sisäinen herätyskello käski liikkeelle. Tunnin verran tummapaahtoista kahvittelua ja eväsleipien tekoa. Tarkoitus on (huom! historiallinen preesens) aamulla ennen vuokra-auton hakua raikota verstaalle kulkuväylä jota pitkin tekemäni ruokapöytä mahtuu liikkumaan (itsestään liikkuva pöytä, jännää) kohti ulko-ovea.
Auton saan vasta kahdeksan aikaan, m***a pakko varata runsaasti aikaa kipeän selän/jalan takia. Sunnuntaina kipuilemaan alkanut selkäni (noidannuoli) saa kaikkeen tekemiseen menemään aikaa monin verroin normaalia pidempään. Tiistaina en enää jaksanut kotipäivää niin raahustin työpaikalle. Puoli tuntia kesti kilometrin matka, taisi tulla hitausennätys.
Auton kyytiin koetan raihnaisella kropallani mahduttaa baarijakkarat. Asiakas osti ne pari kuukautta sitten ja nyt on sitten sovittu toimitus Katajanokalle.
Neljän aikoihin takaisin Orivedellä. Nopeasti kirjastosta varaamani kirja ja kupillinen tummapaahtoista kotona Faunin iltapäivää kuunnellen. Viiden jälkeen verstaalle valmistautumaan pöytäasiakkaiden tuloon.
Kuvan tammipuinen pöytä valmistui jo pari viikkoa sitten. Sen parissa on ollut ilo työskennellä niinkuin monen muunkin tilaustyön kanssa kuluvana vuonna. Työilosta kiitokset asiakkailleni!
Pöydästä oli tarkoitus tulla aika riisuttu malli. Yksinkertainen ja selkeä muotokieli sekä tukeva rakenne olivat asiakkaan toiveet. Jalkojen kiinnitystä tukevoittaviin vinotukiin sain ajatuksen pyörälenkillä. Orivesi-Helvetinjärven risteys-Orivesi pituisella matkalla ehtii tulla kaikenlaista mieleen. Joskus jotain hyödyllistäkin. Autot tosin ohittavat joskus pelottavan läheltä.
Pari viikkoa sitten vastaan tuleva auto lähti ohittamaan edellään ajavia. Onneksi en ollut uponnut ajatuksiini, auto nimittäin tuli minua kohti satasen vauhdilla vasemman puolen renkaat sulkuviivan väärällä puolella. Piti vain ohjata pyörä tieltä ulos. Ei käynyt kuinkaan, vieläkään, m***a oli lähellä.
Pöydän noutajat saapuivat pimeyden jo laskeuduttua. Kuljettaja yrittää löytää ja löytääkin hyvän ajovaylän kivenlohkareiden ja (liikkumattomien) pensaiden välistä lastausoville.
Oma hommansa on raskaiden tai isokokoisten tuotteiden ulostaminen verstaalta. Lastausovien kynnys on metrin korkuinen. Vähän saa varovainen olla ettei kolhi pöytää, tai itseään. Saimme mööpelin onnistuneesti peräkärryyn ja muutamalla sidontaliinalla kiinni.
Matka uuteen kotiin, upeaan hirsihuvilaan järven rannalle, alkoi puoli kahdeksan aikaan illalla. Mukavasti meni näköjään eilinenkin päivä.
Hyvää Pyhäinpäivän aikaa kaikille!